Maalissa

Vuorokausi kulunut startista ja vieläkin hymyilyttää! 

Eikö sitä aina sanota, että joka vanhoja muistelee, niin tikulla silmään! No, muistellaan joka tapauksessa...

Aamu alkoi varhain klo 6.30 Ite kiskoin kompressio säärystimiä jalkaan ja huoltojoukoissa maailman paras Hubby, alkoi valmistaa mulle ravitsevaa aamiaista, ruisleipää munakasta ja salaattia. Teetä en kerennyt juoda, kun piti lakata myös kynnet vielä. 

Varpaankynsiä en kerennyt enää lakata, mutta ajattelin, että ei kukaan mun varpaita kuitenkaan nää! Virhe!

Ennen noin raskasta kisaa on syytä tankata. Me Marjon kans tehtiin se kakulla ja leivoksilla, syötiin me suklaatakin ja vähän pastaa ja vedettiin Dexal- heavyä! Se oli aika heavyä, ja sen johdosta laimensin sitä ehkä vähän liikaa, mut se kuitenkin toimi hyvin!

Ajattelin kuitenkin skipata vähän aamiaisesta, että sormenkynnet saadaan trikoiden kans saman värisiksi! Huom, ajohanskat! Välttämättömät pitkillä matkoilla. Oli mulla lähes koko matkan, suojas myös kivasti niitä torstaina tulleita superrakkuloita! Kiitos söpö Ulla, joka nää mulle on hankkinut!

Sitten Marjoa hakemaan... 
Nakattiin sen kamat kyytiin ja Arinaan hakee kartat. Oltiin siellä sharp klo: 8.00 mut ne oli jo jakanut kartat ja kisanumerot lähes kaikille joukkueille. Meidän kisanumero oli annettu vahingossa toiselle joukkueelle, mut saatiin sit uusi numero. Kisapaitaa koristi numero 38! Marjo oli heti ihan liekeissä. Se innostuu heti kun saa kisaliivin päälle! Määhän oon intona muutenkin.

Saatiin reittikirja, missä oli toimintaohjeet. Ne ois ihan hyvä ymmärtää ensin. Sit me saatiin reittikartta. 

Materiaali oli haastava, oltiin ihan et ööö, hirveenä tehtäviä ja kysymyksiä ja sääntöjä mitä piti muistaa, niin kuin leimata sitä EMITTIÄ, mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Ekaksi kuitenkin piti kontaktoida kartat

Näin käteviä me oltiin. Vaihtopaikka oli Vauhtipuisto.

Sitten kun kamat oli viety vaihtoalueelle, lähdettiin uudestaan siirtymään kohti keskustaa, josta oli startti klo 10.00. Aika haipakkaa oli! Törmättii mm. Riitta Uosukaiseen, joka toivotti onnea matkaan. Ex-kollega Mikko Suursalmikin oli tekemässä ohjelmaa kisasta. Sekin toivotti onnea. Täällä me ollaan ihan intopiukeena. Extremeläisten eka vaihdot oli Rotuaarilla. Huh, oikeesti! Niillä sitä kamaa sit olikin!

9.40 Marjolla oli kapteenien puhuttelu, jossa sit kehoitettiin noudattamaan ohjeita, liikennesääntöjä ja muistutettiin sääntörikkomuksista yms. Luontoon ei saa heittää mitään, eikä roskata. Lähtöön saatiin myös yllätyskannustajia. Kiitos taustoille. Ihanaa, että olitte kannustamassa meitä!

Ja klo: 10. Pamahti lähtölaukaus. Ensimmäisen Osuuden kartta piti juosta Ainolan puistosta. Sen juoksu-suunnistus osuuden jälkeen juostiin vauhtipuistoon ensimmäiseen vaihtoon. Tämän osuuden pituus/ unelma-aika noin 50min.-1h. Rasteilta piti selvittää tulevan melonta-osuuden rastit.

Eka osuus meni hyvin! Oltiin eka vaihdossa vain noin. 8min. tavoiteaikaa perässä. Vauhtipuistossa oli myös pikatehtävä, polkuautoilla ajoa. Sitten melomaan. Melonta meni myös hyvin, vaikka meidän kanootti teki melkoista sik-sakia. Varmaan joku tekninen vika siinä! Välillä sitä piti meloa, välillä kannettiin patojen tai esteiden yli, välillä juostiin luolissa ja välillä metsän pikku saarissa ja taas melottiin. :D  Löydettiin kuitenkin aika kivuttomasti kaikki rastit ja oltiin vaihdossa ihan kohtuu ajassa.

Rullaluisteluosuudellekin päästiin hyvin. Ohitettiin heti alkuun yks tiimi, mut luisteltiin ohi yhdessä risteyksestä, niin jouduttiin päästää se tiimi taas ohi. Rullaluistelu osuudella piti aina välillä vaihtaa kenkiin, joten se oli aika työlästä. Osuudella oli myös tehtävä. Vanhan myllyn kohdalla, ennen leimausta piti hypätä reilu 3 metriä Toppilan salmeen, jossa oli hyistä merivettä. Mää lupasin mennä, mutta oisin kyllä sitten antanut Marjon mennä, mut olin jo kerennyt riisua itseni! :D Hienohelmana en halunnut jo heti alussa kastella itseäni, vaikka muut tiimit jo ui eka osuudella :D No tän johdosta mulla sit oli kuitenkin hanuri märkänä ja trikoot täynnä käpyjä ja roskia koko loppukisan :D

Ennen vaihtoa me taas ohitettiin pari porukkaa, joten oltiin ihan kärkikahinoissa tavallaan, tai ainakin luultiin niin! Marjo kyllä muistutti kokoajan, että luulo ei ole tiedon väärtti! Elä seuraa muita, ne voi mennä vikaan. Tee oma duunis hyvin! :D Helpommin sanottu kuin tehty!

Pyöräily osuus lähti myös Vauhtipuistosta. Eka osuus oli Oulu 10 Torikadulle, jossa jaettiin englanninkielinen tehtävä. Tooosi internationaaljuttujakin oli siis mukana. Tehtävä oli kaupunkisuunnistus pyörillä. Tässä tehtävässä päästiin ihan Marjon kotippihan läpi pyöräilee. Vipa rastilta, joka käytiin leimaa Kalaportailla, sit päästiin varsinaiselle oikealle pyöräilyosuudelle. Eka rasti meni hyvin, ohitettiin huippujoukkueita ja lähdettiin Lämsänjärven suolta hienosti karkuun. sit pyörät alkoi kulkee NIIN hyvin, et pyöräiltiin seuraavan rastin ohi ja aika pitkästi. Oli niin FLOW päällä, oikeesti! Sit muutama kilsa rasti jälkeen vasta huomattiin, et hupsis tultiin ohi ja lähettiin kiertää takas. Vedettiin varmaan semmoiset 8-10 km extrapyörälenkki ja mentiin hukkaan HIIROSEEN :D Iinatin pururadalla, miettikää pururadalla tiputtiin kartalta ja kadotettiin suuntavaisto ja  eksyttiin ei tiedetty yhtään missä ollaan. OLTIIN NIIN PIHALLA! Otettiin sit kartta käteen ja järki päähän ja alettiin tavaamaan maamerkkejä yms. Lopulta saatiin valaistus ja löydettiin rasti. Kiitos Buddha, Jeesus ja Allah!

Tähän vaan tuhraantui aikaa ihan simona, olin niin maani myynyt tästä suunnistusmokasta että ihan kamalaa! Siinä meni meidän palkintopallipaikka! Lähdettiin sit ottaa muita kiinni perästä päin. Rastit Turkansaareen asti meni ihan jees. Siellä meillä kesti vähän liian kauan, mut siellä oli ulkohuussi helpotukseen, niin viivästys oli sen arvoinen. ( Mää siis bongasin reitiltä aina ne "sisävessat" :D) Rasti 18 tiedettiin hankalaksi. Me  oikeesti ei löydetty sitä yhtään. Oltiiin ihan hukassa, siis NIIN LOST! Et oltiin jo varmoja, että meidän pitää soittaa joku hakee meidät pois sieltä, jos nyt kukaan ees löytää meitä sieltä elävänä ikinä! Siis meillä ei ollut mitään hajua missä ja miten me ollaan siellä metsässä. Kartassa oli merkitty yks voimalinja, mut siellä metsässä niitä oli ainakin 3. ihan oikeesti ja ne oli eri linjoja. Sit siellä oli kaikkia risteneviä hiekkapolkuja, joista ei ollut mitään merkintöjä. Rasti oli siis suolla. Lopulta, siis kiitos taas Buddha, Jeesus ja Allah, me löydettiin 2 yhtä orpoa Adventurelaista sieltä myös. Yhteissuunnistuksella sit tän miestiimin kans me vihdoin viimein löydettiin se rasti. SE OLI KYLLÄ VAIKEA! OIKEESTI! Mut tähän turmeltui aikaa ihan hulluna! Rasti 19 Lossi löydettiin hyvin, mut Sankivaarassa sit huomattiin, että meillä on 3 vielä hakematta ja aikaa olla maalissa 40 min. Siitä alkoi sit armoton vinttaus fillareilla! Me oltais lähdetty hakee rastia 20, mut sovittiin poikein kans, jotka siis löydettiin metsästä, että mennään yhdessä maaliin. Joten pojat lähti jo päätiellä ja me sit vastahakoisesti myös. Poljettiin hulluna viparastille Tietomaahan, jonka tornissa oli viimeinen rasti. Sekin piti ravata 2 krt ylös kun perusportaita päästi vaan 5 krs. torniin on eri portaat. nyt tiedän senkin. huh, oli muuten urakka, kun tietää vielä että on vain 15 min aikaa olla maalissa leimaamassa. Selvitettiin sekin nakki puuskutaen ja täyttä maaliin. Ohitettiin hurmiossa siinä vielä yksi tiimi, mut ei tiedetty onko ne löytäneet kaikki muut rastit, joten eipä siinä tiedä onko sillä mitään merkitystä kummat on eka. Me kun siis Hiukkavaara jouduttiin ajanpuutteesta hyppää yli. Jännityksellä tuloksia odottamaan, vaikka oikeesti niillä ei ole mitään väliä!      ME NIIN VOITETTIIN ITSEMME! 
ME NIIN NAUTITTIIN KOKO RAHAN EDESTÄ! 
ME tultiin maaliinkin niin viimetingassa, et saatiin vaan tehdä tätä juttua. Oltais  vielä haluttu lähtä hakee ne 2 rastia, mitkä jäi puuttumaan! 

Meille sattui ja tapahtui, ei onneksi mitään pahaa. Yks joukkue joutui jättämään kisan jo Ainolan puistossa kun jalkaan tuli haveri. Kisan aikana me päästiin käymään myös kolmissa häissä. Nähtiin metsäneläimiä ja havainnointiin Oulua ja lähiympäristöä tarkemmin kuin aikaisemmin. Ajettiin pyörillä suolla pitkospuita pitkin. Marjo muuten veti suohonkin pyörällä, ei kuitenkaan kaatunut sinne, kuten kisakumppani. Uitiin vaatteet päällä ja ilman. Oulu, kaupunki ja kisa näytti parhaat puolensa. Saatiin nähdä kaupunkia ja ympäröivää maastoa ja luontoa ihan eri perspektiivistä kuin koskaan ennen. 

 HUIPPU KISA! HUIPPU PÄIVÄ! HUIPPU ILMA! HUIPPU TIIMIKAVERI! KIITOS SPONSORIT! HUIPPUA ETTÄ PÄÄSTIIN MAALIIN. KIITOS MARJO UPEASTA PÄIVÄSTÄ!

Reilu 9 tuntia. Reilusti poltettuja kaloreita. Me syötiin, ja juotiin pyörän päällä. Ei kuitenkaan nukuttu. Matka ei ollut niin pitkä. Väsy tai itku ei iskenyt missään vaiheessa. Me ollaan niin elossa!

Kiitos myös teille kanssa eläjät eli taustat ja edustat. Puolisot, hellut, vanhemmat, lapset, kaimat kummit, serkut ja koutsi Jussi. Nyt me lähtään voitolla yöhön! (Siis itsemme voittaneina!