sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

After race ja sijoitus

Kisan jälkeen oli edessä kamojen roudaus pois huoltopaikalta ja pyörien vienti kotiin. Oltiin niin täpinöissään, että meinattiin unohtaa syödä.

Oli pakko ensin hoitaa pakolliset postaukset ja soitot ja selitykset ja suihkut ja raikastastautumiset niin että päästään voitolla yöhön.

Torinrannassa meitä odotti Skumppapullot ja herkullinen illallinen. KIITOS PIIT! Oikeesti aivan huippu ruoka, juoma ja seura.

Meillä oli loistava huolto ja taustat!


 Me selkeästi voitas olla päästä pastan markkinointi- emänniksi näillä kuvilla. Kyllä se ruoka maistuu ihanalle, kun ei tarvi sitä fillarin selässä tai rullaluistellessa syödä! Me Marjon kans oltiin ihan samiksia. Ihan vahingossa meillä oli saman väriset paidatkin päällä. ( Oikeesti soiteltiin monta kertaa mitä puet?)
Aamulla vasta tuli tieto, meidän tuloksista kun ne oli purettu. Leimattiin 26 rastia 28:sta. Toki oli selvillä, että meiltä puuttui ne 2 viimeistä kun tuli kiire maaliin. Mutta kaikki muut oli hanskassa!

Ekaksi vähän suretti, kun kunto ois ollut parempaan, mut suunnistusmokat ratkaisi tämän pelin, mutta kai se on just se se juttu tämmöisissä suunnistus- ja seikkailukisoissa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, kuka löytää ja kuka ei.

Kokonaissijoitus 7!



7.sija 13 joukkueesta! Ihan kiva aloitus, jos miettii meidän suunnistustaitoja. Onni onnettomuudessa siis, että ei tarvinut enempää oikeesti suunnistaa.

Nyt sormet syyhyää alkaa etsimään uusia kisoja ja uusia tavoitteita! 

Reilun viikon puristus on takana treeniä, valmisteluita ja blogia. 

Kiitos teille lukijat teitä parhaimmillaan on ollut liuta! Kiitos siitä.

Minkälaiset fiilikset teille jäi? Jatkanko kirjoittamista tänne meidän treeneistä vai kuopataanko tämäkin tämän kilpailun myötä?


PUSS JA HALI! PEACE!


Maalissa

Vuorokausi kulunut startista ja vieläkin hymyilyttää! 

Eikö sitä aina sanota, että joka vanhoja muistelee, niin tikulla silmään! No, muistellaan joka tapauksessa...

Aamu alkoi varhain klo 6.30 Ite kiskoin kompressio säärystimiä jalkaan ja huoltojoukoissa maailman paras Hubby, alkoi valmistaa mulle ravitsevaa aamiaista, ruisleipää munakasta ja salaattia. Teetä en kerennyt juoda, kun piti lakata myös kynnet vielä. 


Varpaankynsiä en kerennyt enää lakata, mutta ajattelin, että ei kukaan mun varpaita kuitenkaan nää! Virhe!
Ennen noin raskasta kisaa on syytä tankata. Me Marjon kans tehtiin se kakulla ja leivoksilla, syötiin me suklaatakin ja vähän pastaa ja vedettiin Dexal- heavyä! Se oli aika heavyä, ja sen johdosta laimensin sitä ehkä vähän liikaa, mut se kuitenkin toimi hyvin!
Ajattelin kuitenkin skipata vähän aamiaisesta, että sormenkynnet saadaan trikoiden kans saman värisiksi! Huom, ajohanskat! Välttämättömät pitkillä matkoilla. Oli mulla lähes koko matkan, suojas myös kivasti niitä torstaina tulleita superrakkuloita! Kiitos söpö Ulla, joka nää mulle on hankkinut!

Sitten Marjoa hakemaan... 
Nakattiin sen kamat kyytiin ja Arinaan hakee kartat. Oltiin siellä sharp klo: 8.00 mut ne oli jo jakanut kartat ja kisanumerot lähes kaikille joukkueille. Meidän kisanumero oli annettu vahingossa toiselle joukkueelle, mut saatiin sit uusi numero. Kisapaitaa koristi numero 38! Marjo oli heti ihan liekeissä. Se innostuu heti kun saa kisaliivin päälle! Määhän oon intona muutenkin.
Saatiin reittikirja, missä oli toimintaohjeet. Ne ois ihan hyvä ymmärtää ensin. Sit me saatiin reittikartta. 


Materiaali oli haastava, oltiin ihan et ööö, hirveenä tehtäviä ja kysymyksiä ja sääntöjä mitä piti muistaa, niin kuin leimata sitä EMITTIÄ, mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Ekaksi kuitenkin piti kontaktoida kartat
Näin käteviä me oltiin. Vaihtopaikka oli Vauhtipuisto.





Sitten kun kamat oli viety vaihtoalueelle, lähdettiin uudestaan siirtymään kohti keskustaa, josta oli startti klo 10.00. Aika haipakkaa oli! Törmättii mm. Riitta Uosukaiseen, joka toivotti onnea matkaan. Ex-kollega Mikko Suursalmikin oli tekemässä ohjelmaa kisasta. Sekin toivotti onnea. Täällä me ollaan ihan intopiukeena. Extremeläisten eka vaihdot oli Rotuaarilla. Huh, oikeesti! Niillä sitä kamaa sit olikin!

9.40 Marjolla oli kapteenien puhuttelu, jossa sit kehoitettiin noudattamaan ohjeita, liikennesääntöjä ja muistutettiin sääntörikkomuksista yms. Luontoon ei saa heittää mitään, eikä roskata. Lähtöön saatiin myös yllätyskannustajia. Kiitos taustoille. Ihanaa, että olitte kannustamassa meitä!

Ja klo: 10. Pamahti lähtölaukaus. Ensimmäisen Osuuden kartta piti juosta Ainolan puistosta. Sen juoksu-suunnistus osuuden jälkeen juostiin vauhtipuistoon ensimmäiseen vaihtoon. Tämän osuuden pituus/ unelma-aika noin 50min.-1h. Rasteilta piti selvittää tulevan melonta-osuuden rastit.

Eka osuus meni hyvin! Oltiin eka vaihdossa vain noin. 8min. tavoiteaikaa perässä. Vauhtipuistossa oli myös pikatehtävä, polkuautoilla ajoa. Sitten melomaan. Melonta meni myös hyvin, vaikka meidän kanootti teki melkoista sik-sakia. Varmaan joku tekninen vika siinä! Välillä sitä piti meloa, välillä kannettiin patojen tai esteiden yli, välillä juostiin luolissa ja välillä metsän pikku saarissa ja taas melottiin. :D  Löydettiin kuitenkin aika kivuttomasti kaikki rastit ja oltiin vaihdossa ihan kohtuu ajassa.

Rullaluisteluosuudellekin päästiin hyvin. Ohitettiin heti alkuun yks tiimi, mut luisteltiin ohi yhdessä risteyksestä, niin jouduttiin päästää se tiimi taas ohi. Rullaluistelu osuudella piti aina välillä vaihtaa kenkiin, joten se oli aika työlästä. Osuudella oli myös tehtävä. Vanhan myllyn kohdalla, ennen leimausta piti hypätä reilu 3 metriä Toppilan salmeen, jossa oli hyistä merivettä. Mää lupasin mennä, mutta oisin kyllä sitten antanut Marjon mennä, mut olin jo kerennyt riisua itseni! :D Hienohelmana en halunnut jo heti alussa kastella itseäni, vaikka muut tiimit jo ui eka osuudella :D No tän johdosta mulla sit oli kuitenkin hanuri märkänä ja trikoot täynnä käpyjä ja roskia koko loppukisan :D
Ennen vaihtoa me taas ohitettiin pari porukkaa, joten oltiin ihan kärkikahinoissa tavallaan, tai ainakin luultiin niin! Marjo kyllä muistutti kokoajan, että luulo ei ole tiedon väärtti! Elä seuraa muita, ne voi mennä vikaan. Tee oma duunis hyvin! :D Helpommin sanottu kuin tehty!

Pyöräily osuus lähti myös Vauhtipuistosta. Eka osuus oli Oulu 10 Torikadulle, jossa jaettiin englanninkielinen tehtävä. Tooosi internationaaljuttujakin oli siis mukana. Tehtävä oli kaupunkisuunnistus pyörillä. Tässä tehtävässä päästiin ihan Marjon kotippihan läpi pyöräilee. Vipa rastilta, joka käytiin leimaa Kalaportailla, sit päästiin varsinaiselle oikealle pyöräilyosuudelle. Eka rasti meni hyvin, ohitettiin huippujoukkueita ja lähdettiin Lämsänjärven suolta hienosti karkuun. sit pyörät alkoi kulkee NIIN hyvin, et pyöräiltiin seuraavan rastin ohi ja aika pitkästi. Oli niin FLOW päällä, oikeesti! Sit muutama kilsa rasti jälkeen vasta huomattiin, et hupsis tultiin ohi ja lähettiin kiertää takas. Vedettiin varmaan semmoiset 8-10 km extrapyörälenkki ja mentiin hukkaan HIIROSEEN :D Iinatin pururadalla, miettikää pururadalla tiputtiin kartalta ja kadotettiin suuntavaisto ja  eksyttiin ei tiedetty yhtään missä ollaan. OLTIIN NIIN PIHALLA! Otettiin sit kartta käteen ja järki päähän ja alettiin tavaamaan maamerkkejä yms. Lopulta saatiin valaistus ja löydettiin rasti. Kiitos Buddha, Jeesus ja Allah!

Tähän vaan tuhraantui aikaa ihan simona, olin niin maani myynyt tästä suunnistusmokasta että ihan kamalaa! Siinä meni meidän palkintopallipaikka! Lähdettiin sit ottaa muita kiinni perästä päin. Rastit Turkansaareen asti meni ihan jees. Siellä meillä kesti vähän liian kauan, mut siellä oli ulkohuussi helpotukseen, niin viivästys oli sen arvoinen. ( Mää siis bongasin reitiltä aina ne "sisävessat" :D) Rasti 18 tiedettiin hankalaksi. Me  oikeesti ei löydetty sitä yhtään. Oltiiin ihan hukassa, siis NIIN LOST! Et oltiin jo varmoja, että meidän pitää soittaa joku hakee meidät pois sieltä, jos nyt kukaan ees löytää meitä sieltä elävänä ikinä! Siis meillä ei ollut mitään hajua missä ja miten me ollaan siellä metsässä. Kartassa oli merkitty yks voimalinja, mut siellä metsässä niitä oli ainakin 3. ihan oikeesti ja ne oli eri linjoja. Sit siellä oli kaikkia risteneviä hiekkapolkuja, joista ei ollut mitään merkintöjä. Rasti oli siis suolla. Lopulta, siis kiitos taas Buddha, Jeesus ja Allah, me löydettiin 2 yhtä orpoa Adventurelaista sieltä myös. Yhteissuunnistuksella sit tän miestiimin kans me vihdoin viimein löydettiin se rasti. SE OLI KYLLÄ VAIKEA! OIKEESTI! Mut tähän turmeltui aikaa ihan hulluna! Rasti 19 Lossi löydettiin hyvin, mut Sankivaarassa sit huomattiin, että meillä on 3 vielä hakematta ja aikaa olla maalissa 40 min. Siitä alkoi sit armoton vinttaus fillareilla! Me oltais lähdetty hakee rastia 20, mut sovittiin poikein kans, jotka siis löydettiin metsästä, että mennään yhdessä maaliin. Joten pojat lähti jo päätiellä ja me sit vastahakoisesti myös. Poljettiin hulluna viparastille Tietomaahan, jonka tornissa oli viimeinen rasti. Sekin piti ravata 2 krt ylös kun perusportaita päästi vaan 5 krs. torniin on eri portaat. nyt tiedän senkin. huh, oli muuten urakka, kun tietää vielä että on vain 15 min aikaa olla maalissa leimaamassa. Selvitettiin sekin nakki puuskutaen ja täyttä maaliin. Ohitettiin hurmiossa siinä vielä yksi tiimi, mut ei tiedetty onko ne löytäneet kaikki muut rastit, joten eipä siinä tiedä onko sillä mitään merkitystä kummat on eka. Me kun siis Hiukkavaara jouduttiin ajanpuutteesta hyppää yli. Jännityksellä tuloksia odottamaan, vaikka oikeesti niillä ei ole mitään väliä!      ME NIIN VOITETTIIN ITSEMME! 
ME NIIN NAUTITTIIN KOKO RAHAN EDESTÄ! 
ME tultiin maaliinkin niin viimetingassa, et saatiin vaan tehdä tätä juttua. Oltais  vielä haluttu lähtä hakee ne 2 rastia, mitkä jäi puuttumaan! 




Meille sattui ja tapahtui, ei onneksi mitään pahaa. Yks joukkue joutui jättämään kisan jo Ainolan puistossa kun jalkaan tuli haveri. Kisan aikana me päästiin käymään myös kolmissa häissä. Nähtiin metsäneläimiä ja havainnointiin Oulua ja lähiympäristöä tarkemmin kuin aikaisemmin. Ajettiin pyörillä suolla pitkospuita pitkin. Marjo muuten veti suohonkin pyörällä, ei kuitenkaan kaatunut sinne, kuten kisakumppani. Uitiin vaatteet päällä ja ilman. Oulu, kaupunki ja kisa näytti parhaat puolensa. Saatiin nähdä kaupunkia ja ympäröivää maastoa ja luontoa ihan eri perspektiivistä kuin koskaan ennen. 
 HUIPPU KISA! HUIPPU PÄIVÄ! HUIPPU ILMA! HUIPPU TIIMIKAVERI! KIITOS SPONSORIT! HUIPPUA ETTÄ PÄÄSTIIN MAALIIN. KIITOS MARJO UPEASTA PÄIVÄSTÄ!

Reilu 9 tuntia. Reilusti poltettuja kaloreita. Me syötiin, ja juotiin pyörän päällä. Ei kuitenkaan nukuttu. Matka ei ollut niin pitkä. Väsy tai itku ei iskenyt missään vaiheessa. Me ollaan niin elossa!

Kiitos myös teille kanssa eläjät eli taustat ja edustat. Puolisot, hellut, vanhemmat, lapset, kaimat kummit, serkut ja koutsi Jussi. Nyt me lähtään voitolla yöhön! (Siis itsemme voittaneina!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Paniikki, paniikki


Me aletaan kohta olee ihan hysteerisiä, tai ainakin minä! Pari tsemppauskuvaa on pakko ottaa!

Hei, We can DO IT! 

Tänään tankattiin vähän lisää. Bisketti on muuten aika hyvä tankkauspaikka myöskin. Xtreme 24 h. osallistujat kuvattiin jo tänään. Nähtiin kun ne menivät Scandiciin ilmoittautumaan ja kuvauksiin, Hui! Oikeesti, ne on ihan huippu-urheilijoiden näköisiä ja kokoisia. Ja sit me! Oikeesti nyt iski ja kovaa, että me ei ehkä ihan painita samassa sarjassa. No eihän me painitakkaan. Ne kisaa 24h. Me vain 6h. joten onhan siinä 18h. ero ja se on aika paljon! Hitsi vieköön. Määhän oli vielä tähän päivään asti, et haluun mukaan 24 h. kisaan. Mut oikeesti, sehän on ihan jotain järkyttävää, SE ON IHAN HIRVEEN PITKÄ AIKA!!! MITEN SIITÄ VOI SELVITÄ?



Uskomme vakaasti, että mansikkakinuskileivoksella ja mustikkarahkaleivoksella voi pärjätä 6 tuntia hengissä. Mehän kuitenkin ollaan pääasiassa Urbain arealla. Kaupunkialueella voi aina pimpottaa ovikelloa ja pyytää päästä käymään esim. vessassa jonkun kotona. Toista se on metsässä.


Päätin myös testata rullaluistimia. Hyvä veto, sillä oikean luistimen toinen rulla oli melkein irti. Hubby lupas huoltaa. Se sit käänsi rullat väärin ja veti jarrun liian alas, että 2 viimeistä rullaa ei osunut maahan tai osui, mutta ne vaan jarrutti. Onneksi testasin vielä huollonkin jälkeen, vaikka mulle sanottiin että on luistelijassa vika jos ei luista. ÄHÄÄ, vika oli kuin olikin asentajassa. Onneksi sekin on nyt korjattu. On se hyvä aina käydä varusteet hyvissä ajoin läpi. VAi mitä? Kello on nyt yli 11 illalla ja pitäs olla jo höyhensaarilla nukkumatin kanssa. Tunnen jo valmiiksi, että saan mojovan rakkulan jalkaan, jalan sisäsyrjään. Huomasin myös, että ei oo compeedeja, no ei auta itku markkinoilla! Jos totta puhutaan, niin kaikki muukin on mennyt ihan päin prinkkalaa ja pitäs vielä syödäkin se päivän toinen lämmin ruoka, se valmistuu ihan kohta! 

Onneksi Marjo on ollut paljon fiksumpi, se veti näin herkullista pastaa lounaaksi ja eräs herranmies oli loihtinut hänelle mehukkaan illallisen myös täksi iltaa, Mä olen niin kade!



Tavarat on nyt suurimmaksi osaksi pakattu. Pyöräteline lainattu veljeltä. Hubby nosti sen auton kyytiin, mut miten tällainen lyhyenläntä saa sen sieltä huomenna pois?
Hubby lähtee myös reissuun, joten, enhän mä saa tuota ees takas, etenkin kun olen kamppaillut henkiin jäämisestä tuossa kisassa. Täytyy toivoa, että siellä on jotain riskejä järjestysmiehiä, jotka sitten auttaa avuttomia/ avutonta naista. Meitä saa muuten muutenkin auttaa!


Reppu on kans pakattu, just soitin Marjolle, et mihin mä köytän ne luistimet. Se käski mun olla hosumatta. Helpommin sanottu kuin tehty! Mää olen ihan kauhusta kankeena.

 Kypäräkin odottaa huomista! Apua, nyt on pakko mennä, et kerkeen nukkumaan ennen kisa-aamua!




Peace and LOVE! 

Tulkaa kannustamaan meitä!

MARJO & RIINA


Kohta, ihan kohta...

Hitsi vieköön, nyt alakaa hikiä pukata ja paniikki iskeä. 

Ihan kamalaa, ei kerkeä ees tätä blogia päivittää!

Tankkaus ja varusteiden kokoaminen aloitettiin eilen. Tapaaminen vaati ehdottomasti teetä ja sympatian sijasta suklaata. Oi joi, on tää huippu-urheilu rankkaa! Höpöteltiin niin kovasti että melkein unohdettiin, että meidänhän piti vielä käydä mutka City-Sportissa.
 Hitsi, mun niin piti alkaa karkkilakkoon. Mun karkkilakot on aina toivottomia, vaikka palkintona on Diorin käsilaukkua tms! Jep, ei toimi (Hubby on tyytyväinen, kun rahat säästyy!) Hubby nyt kuitenkin päätti ehdottaa, että tehdään käänteinen karkkilakko, että mä en saa mitään, mutta mulle tulee rangaistus! Jos mä siis syön karkkia, niin mää joudun maksaa sille 500e. per kerta. Onneksi mun tytär huomautti, että suklaa ei oo karkkia! En siis ole Hubbylle mitään velkaa! :D Marjon sormet kuvissa! IHAN OIKEESTI!

Sit me huomattiin, että kaupat menee kiinni ja nyt on kiire, et ehditään tekee hankinnat ja käydä postista hakee meille tullut paketti, jossa on mm. karttateline pyörään. Jep elä kysy, en mäkään tiedä mikä se on vielä! Mut ihan hirveetä hifistelyä tää laji!


 Tässä jotain siitä hifistelystä. Pitää olla melaa, pussia ja purnukkaa ja vesitiivistä härpäkettä. Syötävää, kuivaa, märkää, pelastusliiviä, rullaluistinta, sauvaa, kompassia, kontaktimuovia, suunnistusleimasinta, Avaruuslakanaa, ensiapupakkaus, varakumeja, pumppu... Ja näistä suurinosa vielä pitää kantaa.
A P U V A !!! Sit piti olla maalarin teippiä, et pyörään liimataan niitä energiapatukoita. Siis siitäkin on vaara, että tämmöisen pikku pullukan voimat ja energiat loppuu, vaikka luulis, et vararavintoa kyllä löytyy.



Toki, että mennään ihan asiaan ja niihin tärkeisiin asioihin, niin pähkäiltiin myös, että mitkä korvikset me laitetaan ja että mitkä sopii meidän asuun parhaiten. 

Jos meille James Bondimaisesti iskee myös poset, niin matkaan on pakattu myös LAST SUPPER! Toivottavasti tätä ei tarvi avata! Ainiin, pitää vielä muistaa hyttysmyrkky ja kyypakkaus!


Tää on oikeesti ihan hirveetä, miljoona asiaa hoitamatta ja kaikki on ihan kesken, mitä mää vielä tarvin ja mitkä jaksan kantaa ja mitä mää oikeesti tarvin?


torstai 26. kesäkuuta 2014

Ramboilua


Hip hei!


Aina on hyvä idea käydä salilla ramboilee pari päivää ennen kisaa, eikö?

Muutama vuosi sitten lähdin puolimaratonille ensiavun kautta. Se toi hyvää onnea. Ei tarvinut käydä ensiavussa kisan aikana eikä sen jälkeen! Eikö?Luotetaan että sama vanha taktiikka toimii.

Nyt lähtään tarvikehankinnoille, katotaan mitä löytyy mukaan!

Puss ja hei!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Päivät vähenee uhkaavasti!

Moiccu!

Hih, nyt alkaa vähän jo jänskättää. Huomenna oli tarkoitus käydä läpi yhdessä Marjon kans, mitä tarvikkeita oikein tarvitaan kisaan ja  mitä vielä tarvii hankkia.

Lisäksi Marjo jo bongas, et lisäinfoa Rokua geopark challenge kisaan oli tullut nettiin. Avautuu tuosta Rokua linkistä.

Pakkohan se oli heti itekin käydä heti kattoo.

Challenges:

Adventure 5h.

Biking: 1:30         
Trekking: 1:30
Canoeing 1h.
Roller Blades 1 h.
Other 0,30h. swim, ropes, quest´s

Route includes: urban terrain, countryside and wilderness. Part of CP´s will need proper orienteering skills.

Kun esitin listaa Hubbylle, hän totesi, et kyllä vaikein rasti teille on noi quest´s. (tehtävät, luultavasti jotain älyä vaativia!)
Voi olla sekin totta! Aika tyhjää nämä latvat välillä lyö, kun innostuu tämmöisistäkin jutuista. 

Marjon kans me tosin ehkä eniten jännitetään tuota osiota Trekking, kun siinä pitää oikeesti suunnistaa maastossa! :D

Mutta on meillä vahvuuksiakin. 

Pyöräily, no sen osaa jokainen. Mää olen ikäni asunu perähikiällä, joten pyöräilykilsoja on kertynyt ihn kivasti. Tälle vuotta tosin pyörätreenit keskittyi pelkästään Juhannuksen huudeille, kun vasta torstaina ostin maastopyörän. Mut se mopeti, jonka ostin onkin niin hyvä, et sillä on ihan ilo polkea. Lisäksi Marjo on ihan sika kova kuntoinen.






Melonta (Canoeing). Tässä Marjo lupas ohjata. Mää vaan melon henkeni pitimiksi. Soutu kuntosalin soutulaitteella ainakin meiltä sujui hyvin, tosin vedettiin vaan 500m. vetoja. Tunnin melontaan siis pitää vetää useampi 500m. veto. Ei sen kummempaa!

Rullaluistelu ( Roller Blades) helppo nakki. Me ollaan teini-ikä vietetty jäähallilla. Meidän brassipeput ja jerkkureidet on tehty tähän lajiin, tai tämä laji on tehnyt ne meille! Lisäksi mää olen pari kesää ollut ihan oikea rullaluisteluohjaaja ( silloin kauan, kauan sitten, kun rullaluistimet oli juuri keksitty). Täytyy tosin myöntää, että en ole vielä tälle tai edelliselle kesää luistellut metriäkään, mutta uskotaan, että luistelu on kuin pyörällä ajo. Joskus oppinut, luistaa aina!

Julkkistehtäviä/ yleisörasteja on 2 kisan aikana. ( Joten kaikki paikalle katsomaan ja kannustamaan! Näissä meillä ei ole pokkaa jättää tekemättä, sillä joku voi nähdä!)

Nämä tehtävät ovat Rotuaarilta lähdön kl 10. 00 lisäksi 

Klo 12-14 Vauhtipuistossa

Klo 14-17 Tietomaassa. Tietomaan esittely on kerrottu näin…  Suomen ensimmäisen tiedekeskuksen tunnistat jo kaukaa sen 45 m. korkeasta näköalatornista. ( tämä voi tarkoittaa sitä, että ehkä kyseeseen tulee olemaan, joko laskeutuminen tai kiipeäminen) Mikään kuitenkaan ei ole varmaa, ennen kuin tehtävät on jaettu!

Mitä mieltä olette Kumpi meistä kiipeää tai laskeutuu? 
Äkkiä laittamaan arvauksia kommenttilaatikkoon. Luvassa voi olla palkinto! 
Toki saa myös ehdottaa meistä jompaa kumpaa, kumman pitäisi suorittaa tuo kiipeäminen tai laskeutuminen? Mietitään sitten, että toteutetaanko se sitten lukijoiden toiveesta vai kivi-sakset- paperi menetelmällä, kuten kaikki tärkeät päätökset!

Maalin pitäis sitten olla kans Rotuaarilla ja meitä odotetaan sinne ihan klo 19 asti, joten alle 9 tuntiin pitäs päästä. Marjo tosin vaikkas meidän ajaksi 10h.  Pitää siis pistää töttpöstä toisen eteen, että ollaan maalissa ennen kuin maali lähtee meitä odottamasta. Mitä aikaa sinä meille povaat?



Tankkaus ja energiajuttujakin on mietitty. Hain Kuudes maku- kaupasta vähän testiversioita kisaevääksi toimii varmasti myös tankkaukseen, Marjon kans kyllä mietittiin, että pizza vois olla parempi! :D Mutta käykääpä ostaa, Aivan ihania nämä ballerot ja patukat. Ne ei oo VIELÄ meidän sponsoreita, mut haluttas kyllä kovasti, vai onko ehdottaa jotain muuta?


Vinkkejä matkaevääksi otetaan vastaan, 
evässponsori on vielä auki!

Mun suosikkeja oli Coconut& Macadamia Bounce
ja noi Pulsin- patukat. Aivan ihania!


Nimpparikakkuakin piti vähän maistaa, valinta oli käpykakku, varmaan just siksi, että päästään viikonloppuna katselee sinne metsään niitä käpyjä!


Tämä pussi niin huutaa mun nimeä! Kohta, ihan kohta my beloved!

Nyt ihanat lukijat, jos teitä on, toivomme hartaasti kommentteja kehiin, Kumpi kiipeää, kumpi laskeutuu, kumpi ui tai sukeltaa? 

Mitä veikkaatte päästäänkö edes maaliin asti? Alle 9 tunnin pitää puristaa! 


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Loistava treenibuuki


Tsau! Meillä on ihan huippu treenibuugie.
Tää tiimikuva on eilisaamuisista treeneistä EasyFit :ltä.

Me oltiin niin nätteinä ja ahkerina. Kattokaa nyt mikä hiki! 
Ei päästy helpolla. 
Juostiin vähän eli n. 25 min. sit tehtiin vähän Rive+ työntöö ja vedettiin kelkkaa, eli sonnia ojasta ja taas juostiin vähän. 

Eli treenattiin silleen vähän semmosta ihan kivalla ja kuluttavalla sykkeellä.



Tällee me hilattiin kelkkaa, ku eihän sitä oikeesti tiedä, kuinka pian sitä joutuu vetää perässä jotain raskasta kanoottia tai muita painavia esineitä jostain. Etenkään kun ei oo mitään varmuutta, että lähistöllä ois joitain riskejä miehiä, jotka vois hoitaa homman, niin harjoiteltiin selviytymistaitoja ihan itse.


Kyllä lähtee! Oikeesti kuva on manipuloitu ja todelliset painot on poistettu, ettette säikähdä kuinka riskejä me ollaan!

Jotta me saatais ees vähän katu-uskottavuutta, niin päätettiin lähtä kokeilee myös iltasella suunnistusta. Meidän ammattitaitoisuus tässä lajissa on herättänyt sääliä ja huolta sen verran kanssa eläjissä, että tähän lajiin saatiin ihan oikeesti suunnistusta harrastanut herrasmies opastamaa. ( kiitos, nyt voi levollisin mielin nukkua, jotkut/joku välittää meistä edes vähän!). Ei muuta kuin baaanalle. Aikataulua sekoitti IHAN KAMALA vesisade. Oikeesti en meinannut päästä edes ulos autosta kun satoi NIIN paljon vettä!

Startti siis myöhästyi hieman.

Summasummaarum! Fillaroimme metsän laidalle. Marjo on asiaan kuuluvasti pukeutunut värikkäästi, että pelastajien on helpompi löytää meidät. 

Hyvä Marjo! 



Tällainenkin polku me löydettiin, kuvassa on myös meidän (Matka-)opas Roope.


Sit me vähän treenattiin miten otetaan suunta (jonnekkin). Ja sit meidän piti löytää paikka missä ollaan. iPhone ( Näytä sijainti!) oli oikeassa, me siis vain varmistettiin olinpaikka oikeaksi, jep, jep!.:D

Kuvissa tää suunnistus kyllä näyttää niin paljon helpommalta, kuin tosielämässä.

Mut kattokaa, me ollaan ainakin aika vakavan näköisiä, eikö se silloin tarkoita että luullaan tai esitetään ymmärtävämme jotain.


         Pohjoinen vai Etelä?

Mää sain kyllä semmoisenkin vinkin, että jos ei oo kompassia ja tarvii selvittää missä on pohjoinen, niin riittää että ois semmoinen analoginen kello ja sit sen tämän hetkisen kellona ajan viisariluku x2 ja katsoo mistä paistaa aurinko ja öö miten se nyt meni? niin ois pohjoinen jossain minne se kello on näyttänyt joskus. Tai jotain sinne päin...

Tietenkin kun aurinko ei paistanut ja meillä ei ollut kelloa mukana, niin ei sitten käytetty sitä tapaa etsiä suunta tällä kertaa. Mut ehkä mää saan postata siitä sitten joskus myöhemmin.




Mun Rasti oli sit vähän haasteellisempi ja lopulta Marjo ja Roope päätti, et eiköhän tää oo tässä, et lähtään jo, mut mää oon aika varma, et se mun rasti ois ollut jossain tässä lähellä, ihan oikeesti! Kaveriiit, elkää menkö vielä.....



Ja olihan mun myös ihan pakko vähän kokeilla, et jos tulee joku pelottava metsäneläin, että pääsenkö mää sitä karkuun. Marjo ja Roope kyllä sanoi, että ei ehkä kannata kiivetä puuhun, ainakaan mun taidoilla! 



Oikeesti! Suunnistus ois aivan IHANA laji, jos osais lukea karttaa ja tietäis missä ne rastit on ja onko ne oikeita rasteja. Luonnossa liikkuminen ois varmasti rentouttavaaa jos ei ois koko ajan miljoona sääskeä imemässä sua kuiviin. Onneksi oli kypärä, oisin muuten tullut hulluksi, ilman suojavälineitä! Lisäksi metsässä kävely/ juoksu vois tuntua kivalle, jos ois kumisaappaat tai jotkut semmoiset varpaat kuivana pitävät muovipussit jaloissa, niin ettei varpaat ja jalat ois ihan litimärkinä jo ensimmäisen 5 min. jälkeen. Lisäksi se sopii ihmisille, jotka tykkää hämähäkeistä tai niiden seiteistä, kun niitäkin on lähes joka oksalla, niin että niiden verkkojen läpi kun raivaa tien niin sit ne roikkuu naamalla. Ja sopii myös semmoisille jotka oikeesti haluis nähdä jotain luonnoneläimiä tulevan vastaan! Thank God me ei nähty yhtään mitään! Ja siis tosiaan sopii hyvin semmoisille jotka nyt vaan tykkää siitä luonnossa liikkumisesta!


Kyllä mää taidan kokeilla seuraavaksi purjehdusta, merellä on paljon vähemmän sääskiä tai niin mä olen ainakin kuullut!

Huomiseen!


P.s tänään tuli vähän viestiä jo mitä kamoja tarvitaan itse kisaan, jännää!


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Ai, plätts! Ai, pläts! ( Mää niin vihaan sääskiä!)




Vähän esimakua suunnistuksesta...




Vapaasti suomennettuna :

Jos et pääse ulos, niin miten pääsit sisään? 

Aika jännä sanonta vai mitä?



Eräs kohtelias ja hyvätapainen mies nimeltä Roope ( aivan varmana joku rikaskin vielä) ajatteli että, "ei nyt hienoja naisia voi pulaan jättää" ja lupas opettaa meitä suunnistamaan.

Metsään sitä sitten suunnattiin, arvatkaa miten meidän kävi?





Näihin ajatuksiin ja näihin tunnelmiin...